“Rouva Järvinen, teillä on 72 tuntia aikaa” Muistan yhä tarkasti hetken, jolloin tuntui siltä, että koko elämäni romahti silmieni edessä. Nimeni on Nina Järvinen, olen 37-vuotias ja asun Espoossa mieheni Mikan ja kahden lapsemme, 9-vuotiaan Emman ja 6-vuotiaan Lucaksen kanssa. Muutimme Mikan kanssa pääkaupunkiseudulle kymmenen vuotta sitten Tampereelta. Tulimme kahden matkalaukun kanssa ja uskoimme, että kyllä kaikki jotenkin järjestyy. Aluksi otimme vastaan lähes mitä tahansa töitä: siivousta, varastovuoroja, kuljetuksia ja määräaikaisia töitä. Mitä vain, jotta saisimme rakennettua oman elämämme. Noin kolmen vuoden jälkeen tilanne vihdoin vakiintui. Sain hallinnollisen työn yksityiseltä klinikalta ja Mika aloitti jakelukuljettajana. Emme eläneet ylellisesti, mutta elämä oli vakaata. Seitsemän vuotta sitten ostimme pienen kolmion Espoosta noin 185 000 eurolla. Meillä ei ollut paljon säästöjä käsirahaan, joten asuntolainan kuukausierä oli noin 850 euroa. Se oli tiukkaa, mutta p
